torstai 16. marraskuuta 2017

Pienimuotoista pimahtamista

Olen tullut allergiseksi seuraaville käsitteille; application, certified document, assessment, application fee, processing time, sekä seuraaville lyhenteille; ICHC, IELTS, APC, APA, AHPRA. Näiden kuuleminen tai näkeminen saa stressikäyrät korkealle, hapensaanti vaikeutuu ja otsasuoni tykyttää.


Mike tuumasi yhtenä päivänä, että pitäiskö sun lähteä ulos vähän useammin? :D Taidan olla tulossa mökkihöperöksi. Tällä viikolla pimahtamista on kieltämättä ollut ilmassa, sillä en ole lähtenyt kuntosalia ja paikallista supermarkettia pidemmälle. On mahdollisuus, että mulla alkaisi työt reilu kahden viikon päästä (hiphei mut ei vielä iloita!) ja haluan saada Fitness-kurssin ja kaikki mun miljoona hakemusta vetämään ennen sitä. Aina kun joku kysyy mitä kuuluu, ensimmäisenä mieleen tulee vastata; "arvaa, mä sain tänään mun Working With Children numeron!" tai "ootan vaan et se mun fysioterapeuttiliiton vakuutuspaperi hyväksyttäisiin...".

Käytännössä tällä hetkellä tilanne on se, että saan tehdä fysioterapeutin töitä mikäli mulla on jatkuvasti valvoja/mentori työpaikalla. Kuitenkin yksityisillä fysioterapiaklinikoilla suurimmalla osalla asiakkaista on yksityinen sairausvakuutus, johon kuuluu vaihteleva määrä fysioterapiaa vuodessa. Jotta voit hakea asiakkaan saaman etuuden vakuutuksesta, sinulla tulee olla Medicare Provider Number, joka todentaa, että olet palveluntuottaja ko. asiakkaalle. Koska en ole vielä täysin rekisteröitynyt terveydenhuollon ammattilainen Australiassa, joudun hakemaan paikallisen Valviran rajoitettua jäsenyyttä saadakseni tuon numeron. Mikäli en sitä hae / saa, on työmahdollisuuteni yksityisillä klinikoilla hyvin rajalliset siihen asti kunnes saan rekisteröinnin päätökseen. Rekisteröinti voi kestää mulla 7kk - 2 vuotta, joten en halua ns. jäädä jumiin odottamaan parempia työmahdollisuuksia.

Koska haluan saada parempaa ja nopeammin, tulee mun todistaa olevani hyvä kandidaatti ihan joka kantilta. Minun pitää käydä akateemisen englannin testit ja saavuttaa tietty taso, jotta hakemustani edes vilkaistaan. Minun tulee todistaa immuniteettini n.10 eri kulkutaudille. Minun täytyy osoittaa, että rikosrekisterini on puhtoinen. Minun täytyy todistaa koulutukseni pätevyys ja työkokemukseni riittävyys. Onneksi suurimman osan noista "peruspapereista" (identiteetin varmistaminen, koulutukseen ja työhön liittyvät paperit) olin jo tilannut aikaisempia tilanteita varten ja nyt hankin niihin vain oikeellisuustodistukset ja pistän paperinippua kuoreen. Tässä vaan tulee vainoharhaiseksi, onko tehnyt kaiken ja onko tehnyt kaiken oikein. Kaiken lisäksi nää hakemukset eivät ole halpoja, fyssarirekisteröintiin menee yli 7000 dollaria ja tähän ylimääräiseen 700 dollaria ja rapiat. Sen takia tanssin voitontanssia kun saan viimeisen hinkuyskärokotteen apteekin jääkaapista tai sen arvokkaan tutkintopaperin käännätyksestä sähköpostiin.




Luojan kiitos tällä viikolla liityttiin kuntosalille niin pääsee päästelemään höyryjä muuallakin kuin viljapellolla :D Muutenkin hyvää vastapainoa läppärihommille, etenkin kun päivittäinen aktiivisuuden määrä on vaikeampi pitää Australiassa yllä kuin Suomessa (koska autot). Salilla on tosi laajasti ryhmäliikuntaa ja paljon tilaa etenkin päivisin, joten otettiinkin Miken kanssa rivakka startti harjoittelulle; kumpikaan ei pääse tuolista ylös ähkimättä.

On kyllä tullut todistettua miten 3kk aikana kunto laskee vaikka liikkumatta (hikisesti) en ole ollut kuin viikon pätkän! Pumpissa ei nouse enää samat painot ja oma elopaino on tippunut. Vahinko vaan, että lihasta on lähtenyt mukana. Pelkillä takapiha-HIITeillä, kehonpainotreenillä ja lenkkeilyllä en siis ole pystynyt riittävästi kuormittamaan kehoa. Ainakaan samalla lailla kuin ennen.

Ainiin ei mun tarkoitus ollut märsätä kunnosta vaan niistä hakemuksista! Postauksen kirjoittamisen aloittamisen ja lopettamisen välillä kului muutama päivä, joten alkuviikon pistävin ärsyyntyminen on jo vaihtunut tylpäksi alistuneisuudeksi. Itsepähän tänne halusin tulla. Joka leikkiin ryhtyy se leikin kestäköön. Heitetään vielä lisää ärsyttävän paikkansa pitäviä suomalaisia sanontoja kehiin; jokainen on oman onnensa seppä. Täällä olen takonut niin hulluna niin online hakemuksia kuin online Fitness CERT3-kurssiakin että luulisi pikkuhiljaa jo sertifikaatteja ja työtarjouksia satelevan ovista ja ikkunoista.

Ennen Australiaan lähtöä mulla oli pitkään haaveena päästä opiskelemaan lisää. Suunnittelin liikuntalääketieteen maisterin tutkintoa Jyväskylän yliopistossa, joka sitten jäi haaveeksi kun sain viisumin. Mutta eipä hätää! Olen tällä hetkellä semmoisessa elämänkoulussa että jää akateemiset opinahot toiseksi. Tällä viikolla olen opiskellut Fitness-kurssin lisäksi Australian yksityisiä sairausvakuutuksia, asuntolainoja, ammattiliittojen toimintaa ja ammatillisia vakuutuksia, erilaisia sipulilajikkeita, pharmakologiaa, Australian eläkejärjestelmää sekä muurahaisten tortunta-aineita.
Lounaan jälkeen on tarkoitus tehdä muutama englannin kielen kuuntelu-osion harjoitustesti netissä ja jatkaa client screening-osuutta eCampuksella kurssiani varten.

Mut hei, kun nämä hommat on klaarattu niin hitsi vie musta on tullut viisaampi! ;)
Puhtia sun loppuviikkoon!


-S

1 kommentti:

  1. No huhuh!! Ei ihme että pimahteluja sattuu. Timolta terkut, luin postauksen hänelle tänään aamukahvilla. Aikas hengästyttävää :)
    Onneksi sinulla on suomalaista sisua ja sitkeyttä, joten ei hätää - Sinä onnistut.
    Haleja!
    Tsemppiä, täällä ollaan hengessä mukana.

    VastaaPoista